– No niin. Aamu valkenee auvoisana täällä Oulussa Transtech Oy:n suunnittelupajalla. Minulla on pitkällisten ponnistelujen jälkeen haastateltavana vuoden ympäristöhenkilö.
Tai -hahmo. Kuuluisa sininen ympäristöaktivisti suoraan vieraalta planeetalta! Kuvailisitko omin sanoin, kuka oikeastaan olet ja mistä…
- Eiei! Pahoittelut! Nyt sinne Päästöttömän Päivän lähetykseen tuli väärää kuvaa. Tuo on opaskoira Laika, ihan tältä planeetalta eikä lainkaan sininen. Laika on täällä pikaratikan puisella vaunumaketilla testaamassa, mikä olisi paras näkövammaisten istumapaikka. Myös koiran pitää nimittäin mahtua matkustamaan mukavasti. Mutta siis, saanko pyytää: nyt kuvaa ympäristöaktivisti Välkystä!
- Tota. Uh. En taas mahu.
- Mitä ihmettä touhuat, Välkky? Jos saan kysyä.
- Sä aina kyselet. Nyt en pääse karkuun. Epistä.
- Totta. Loistouutisia Päästöttömään Päivään: Vihdoinkin saamme haastattelun purkkiin! Välkky, oletko sinäkin maketilla testaamassa tulevan pikaratikan esteettömyyttä ja käytettävyyttä?
- Joo. Ohjaamon ovi vois olla isompi...
- Entä vaunun niiaustoiminto? Mitä mieltä olet siitä?
- Hyvä homma! Et sä niin pöljiä kysykään. Reija Lampinenkin pääsi kyytiin.
- Tämä ilahduttaa varmasti myös yleisöä siellä Päästöttömässä Päivässä. Ratikkahan on päästötön, sähköllä kulkeva liikenneväline. Ja sen sähkö tuotetaan - aivan kuten sähköbussienkin - pohjoismaisella tuuli- ja vesivoimalla. Kun vaunut vielä tällä tavalla etukäteen testaamalla muokataan mahdollisimman esteettömiksi, voimme iloksemme todeta, että... Välkky! Mihin se nyt katosi? Eihän tämä ole todellista. Ohjaamon ovi oli sittenkin liian suuri!
- Mut ohjaamo on just sopiva! Jeeee! Ajetaanko Albergan Espalle? Tosin mulla on ensin yks palaveri.
- Palaveri?
- Joo, HKL:n Ollipekka Heikkilän ja Ville Sjöholmin kaa. Ne lupas kertoo mulle lisää avaruusmaketista!
- Jaahas. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin päätän selostuksen täältä kiskokalustovalmistaja Transtech Oy:n pajalta Oulusta. Välkkymisiin!
Muistatko: mun kotiplaneetta saastu. Tulin kapselissa. Tää on huisi planeetta, mut... Mulla ei oo täällä heimoo. Haikee fiilis.
Nään välillä unta sinisistä olennoista. Niitä kipittelee liikennevälineissä. Ja tiiätkö mitä. Semmosia on oikeesti nähty! Kuulin huhun. Tai ehkä tääkin on uni. Täytyy ottaa selvää asap. (Hieno sana, opin varikolla.) Ajatella, jos täällä on meikäläisiä! Menee väreet selässä. Vaikkei mulla ees oo selkää.
Nenä mulla on. Joskus siihen tekee kipeetä. Etenkin jos ryntää paikkoihin asap. Nyt mulla vähän kiire. Mut hosun turhaan. Nimittäin: siniset olennot löytää mut! Unessa just voi käydä näin. Ne kysyy, onko kaikki hyvin. Oonko eksynyt ja voivatko auttaa. Tavallaan oonkin. Siis eksynyt. Universumin toiselle laidalle. Uni-versumi. Heh.
Ne kysyy, haluunko lähtee mukaan. Mä kysyn, minne. Ne vastaa: pitämään huolta matkustajista. Ja tarkastamaan matkaliput.
Ne pitää hyvää huolta mustakin. Ehkä tosiaan ollaan samaa heimoa. Susannan, Katjan, Pirjon ja Jyrkin seurassa mun nenä on turvassa!
Susanna on tarkastanut lippuja kaks vuotta. Muut on aloittaneet kaks kuukautta sitten. Pirjo kertoo. Ensin piti opiskella. Oli neljä koettakin. Mietin, mitä tarkoittaa palvelu- ja myyntiohje. Mut en voi kysyy. Pirjon pitää vastata asiakkaalle, joka haluu tietää, miten matkakortin saldo tarkastetaan.
Jyrki sanoo, että tykkää tosi paljon tästä työstä. Koska saa liikkuu. Ja jutella ihmisille. Toimistotyö ei sopinu sille. Mietin mun toimistokamuja. Tosi hyvä, että planeetan asukkaat tykkää erilaisista töistä.
Mut nyt tarkastetaan ne liput.
Tuulin lippuasiat on kunnossa. Mut Kalle on ottanut vahingossa vaimon kortin matkaan. Oli siinä piirongin kulmalla. Ja kun oli kiire. Asap-lähtö hänelläkin.
Junia, vaunuja ja matkustajia riittää. Uskotko? Noustaan vaikka miten moneen uuhun, aahan ja peehen. Oikeesti en ihan pysy kärryillä, missä mennään. Mut nää uudet sukulaiset pysyy. Ne neuvoo löytötavara-asioissa. Aikatauluasioissa. Lippuasioissa. Niiltä voi kysyy varmaan ihan mitä vaan. Mä kokeilen. Kysyn, vaikuttaako kosminen säteily lipunhintoihin. Susanna nauraa. Kosminen säteily kuulemma vaikuttaa arveluttavalta. Paras siirtyä sisätiloihin. Oikeesti kai on vaan aika mennä purkamaan tiedot laitteilta. Ja pitää tauko.
Varmaan arvaat. Täälläkin tauko- ja toimistotiloissa juodaan ruskeaa lientä!
Mut tätä et ehkä arvaa. Katja valmistelee oppituntii! Uudet järjestyksenvalvoja-tarkastajat pääsee oppimaan englantii. Vau.
Ja Susanna kuulemma opettaa ruotsii. Sit kamut luettelee, mitä kielitaitoo tarkastajien porukasta löytyy. Espanjaa, arabiaa, viroo, venäjää, turkkii, saksaa, ranskaa, norjaa...Vähän aikaa mä mietin, narraaks ne. Mut ei. Vetää sanattomaks.
Tauolla tehään valmistelevii hommii. Koska kohta ryhmä lähtee taas liikkeelle. Mun on aika hyvästellä kamut. Taas haikee fiilis. Ää. Mut ne pyytää, et mä tuun uudestaan. Ja mähän tuun!
Vielä sininen hali! Hei, hei, heimo!
