Kuule, toimittaja. Ollaan siis täällä asemalla etsimässä jotain... testaajia? Mitä ne tulikaan testaamaan? Ja olivat kotoisin... kuusta?
Ahaa! Samosta. Onko kuu Samo kaukana? Vähän mietityttää, miten kuusta voi tulla junalla. Jaa. Raidetta testaavat. Tota, olisko noi ne. Hei! Oletteko kuusta? Päivää!
- Pojat, mikähän toi on?
- Helsinkiläinen, luulen.
- Aika sininen.
- Tää taidetestaaminen on oudompaa ku kuviteltiin.
- No mut sanotaan sille päivää.
- Tervetuloa! Oon Välkky. Ja te ootte koululaisia, Nilon koulun kasiluokalta. Toimittaja sano. Meette oopperaan. Sit arvioitte, oliko esitys hyvä. En oikeen tiedä, mikä on ooppera. Mut luen teidän arviot netistä. Sit ehkä tiedän.
- Joo. Ollaan menossa katsomaan Taikahuilua. Mut se on vasta illalla. Nyt tutustutaan Helsinkiin.
- Meillä on vuorokausiliput, voidaan ajella vapaasti. Ope sanoi, että mennään ekaks metroon.
- Kukahan toi tyyppi on, joka juttelee meidän open kanssa?
- Se on yks toimittaja. Päästötön päivä. Älkää siitä välittäkö. Voitais oikeestaan livahtaa! Tulkaa...
- Kai tää lippu toimii. Saatiin nää halvalla.
- Juu. Näytä pömpelille vaan. Kortissa on siru. Semmosta avaruusteknologiaa. Tiedättekö, kaikki raidetestaajat saa liput alehintaan. Taidetestaajat. Siis ne, jotka tulee pääkaupunkiseudulle.
- Ookoo. Tää pelitti.
- Ootteko ollu metrossa aikasemmin?
- Ei olla. Ikinä.
- No sit mennään! Huisii!
Ja siel oli. Siis huisii. Vähän seikkailtiin: Arttu, Niko, Eelis ja mä. Toimittaja ja ope puhu sillä aikaa tärkeitä. Kulttuurintalousarviomäärärahoista tai sivistystoimenseurantaraporteista.
Tuli ikävä, kun pojat lähti takasin kuuhun! Mut makeeta, et kaikki Suomen kasiluokkalaiset pääsee taidetestaajiks! Kolmen vuoden ajan! Suomen kulttuurirahasto tarjoo. Sekin on huisii!