Ympäristöaktivisti kateissa!

HSL on jo useiden vuorokausien ajan sinnikkäästi etsinyt sinistä perehtymisspesialisti Välkkyä. Välkky katosi salaperäisesti 20. helmikuuta bussitehtaalla Sastamalassa. Välkky on sininen, punaneinäinen, rakenteeltaan vanttera, ja hänen päänympäryksensä on 290 cm. Katoamishetkellä hänellä oli yllään vaaleanpunainen lippis.

Saadun nimettömän vihjeen mukaan Välkky olisi nähty katoamisensa jälkeen Jokioisissa keskellä peltoa kahden vaalean, isokokoisen henkilön seurassa. Toisen vihjeen mukaan hän olisi löytänyt planeetaltamme adoptiovanhemmat. Kumpaakaan vihjettä ei valitettavasti ole pystytty vahvistamaan.

Välkky liikkuu yleensä joukkoliikenneporukoissa pääkaupunkiseudulla. Ennen katoamistaan hänen on myös kuultu puhuvan innostuneesti Siuntiosta ja Tuusulasta.

HSL pyytää ilmoittamaan kaikki havainnot Välkyn liikkeistä tai hänen tämänhetkisestä olinpaikastaan mihin tahansa kellonaikaan joko Twitterissä tai Facebookissa.

Kiitos.

Meisseli moottorissa

- Tällä kertaa aamu valkenee täällä Opastinsillalla hieman hämäränä ja, tuota noin, vahvasti kumimaton tuoksuisena. Olen Toyota Hiacen takaosassa melko matalassa asennossa ja odottelen Välkkyä: kuuluisaa sinistä ympäristöaktivistia, jonka haastattelua on moni siellä Päästöttömässä päivässä jo varmasti kaipaillut. Viimeksi haastatteluaikeet yllättäen kariutuivat...

Hei, nyt! Tuo ääni taitaa olla - kyllä! Välkky rallattelee parkkihallissa. Hihkuu elämänsä ensimmäisestä  työmatkasta. Ja on sieltä joku toinenkin tulossa. Anteeksi, yritän puhua mahdollisimman hiljaa. Mitä ihm- Joku räplää tavaratilan ovea! Ei tänne, eiii...

Jestas ja huhhuh. Läheltä piti. Olin ihan varma, että jään kiinni, mutta Välkky heitti vain repun sisään. Tämähän on ihan täynnä artikkeleita! "Piuhat kiinni - sähköbussit rullaavat liikenteeseen... Historian ensimmäinen suomalainen sähköbussi pian uunista ulos... Pikaladattavat sähköbussit Espooseen... Suomalainen sähköbussivalmistaja tavoittelee miljardibisnestä." Huihai. Välkky on täysin hurahtanut sähköbussiin.

Nimet Linkker ja Kimmo Erkkilä näyttävät toistuvan tiheään. Linkker Oy perustettiin 2014, ja ensimmäiset suomalaiset sähköbussit valmistuivat 2015 Nastolan Villähteellä. VTT:llä on ollut vahvasti lusikkansa sopassa. Tai siis meisseli moottorissa. Hehee. Auts. Voisivat ajaa vähän tasaisemmin.

Puhuvat nyt aika kovaäänisesti ohjaamossa. Kuskina on muuten se kalustoinsinööri! Välkky höpöttää jostakin korroosiobussista. Ikävän huono kuuluvuus. Auts.

Konversiobussi se onkin, täällähän lukee. Dieselbussin alustalle rakennettu sähköbussi. Vanha moottori ja vaihteisto poistettiin, tilalle laitettiin sähkömoottori ja akku, katolle pantografi.

Ensimmäinen alusta asti rakennettu, Linkkerin suunnittelema sähköbussi valmistui 2016. Sen ensiesittely pidettiin Pohjoismaisilla paikallisliikennepäivillä. "Alan asiantuntijat uskovat, että sähköbussien suuri tuleminen on lähellä. Merkkejä on ilmassa ympäri Eurooppaa."


Kalustoinsinööri kuuluu selittävän, että Linkkeriltä on tilattu busseja pääkaupunkiseudulle, Turkuun ja Kööpenhaminaan. Ja Välkky jaksaa kysellä. Minua kyllä kieltämättä alkaa jo uuvuttaa. Ahaa. Olemmekin matkalla Fortacon bussitehtaalle! Linkkerin sähköbussien valmistus tapahtuu siellä nykyään. Matkaa taitaa piisata. Jos vähän laitan silmiä kiinni.

- Nyt kävi ohrasesti. Miten en herännyt perille tuloon? Missä ovat nyt Välkky ja kalustoinsinööri? Haloo, haloo, onko kukaan nähnyt? Tästä kapulaportistako pitää kulkea? Ilmoittautuminen? Nyt ei ehdi, minulta on hukkunut avaruusolento! Hyvä on, hyvä on, suojalasia ja vierailijaliiviä. Mutta onko tästä kulkenut sininen ympäristöaktivisti?

Kuulkaa, onpa täällä - miten tämän nyt sanoisi - alastomia busseja. Tuossakin vain pohja ja alumiinikuoret. Sähkömoottoria ilmeisesti asennetaan parhaillaan. Mihinkähän akku tulee? Mahdottoman teknisen näköistä puuhaa.

No täällä on sitten jo vähän enemmän bussia muistuttava tapaus. Katolla on se... pantografi? Latausasia joka tapauksessa. Ja kuulemma ilmalämpöpumppu. Kiitos tiedosta! Täällä on kyllä henkilökuntaa, mutta yhtään sinistä olentoa ei näy.

Ihan pakko kurkistaa bussiin. Onpa paljon putkea, alumiinia, härveliä ja vekotinta. Ja melkoinen johtorypäs! Joku ilmeisesti on perillä näistäkin. Ikkunat bussissa on, ovia ei vielä. Hups, täältähän voi pudota. Kyllä, menenkin tästä. Oikein kivaa työpäivää teille.

Tuolla laitetaan jo lattiapäällysteitä. Penkitkin olis kivat. Anteeksi, mitä te teette... Kiinnitätte stop-nappeja? Langattomia? No johan. Vaikka ei sillä, kyllä täällä piuhoja varmasti onkin riittämiin.

Monta osaajaa näköjään tarvitaan yhden bussin aikaansaamiseen. Täytyy sanoa, että on aika vaikuttunut olo. Hyvää päivää. Kukas te olette ja mitä asennatte? Linkker Oy:n liiketoiminnan kehityksen johtaja? Se Kimmo Erkkilä? Teiltä minulla erityisesti onkin kysyttävää:
 

- Erkkilä ei myöntänyt mitään. Välkkyä ei näy vieläkään. Pahoittelut sinne Päästöttömään päivään. Haastattelu jää ilmeisesti haaveeksi tälläkin kertaa. Lohdutukseksi kerrottakoon, että hiljaiset ja saastuttamattomat bussit ovat matkalla maailmanmaineeseen. Ehkä tulevaisuudessa monessakin planeettamme kaupungissa kuljetaan päästöttömällä sähköbussilla.

Olisiko Välkkykin hilpaissut ulkomaille?

Sähkönen fiilis

– No niin. Aamu valkenee auvoisana täällä Helsingin Itä-Pasilan Opastinsillalla. Meillä tässä pihalla on varsin rauhallista, mutta yhä useampiin ikkunoihin syttyvät valot kertovat... niin, mistäs ne kertovat, Välkky? Minulla on nimittäin tässä vieressäni haastateltavana viikon ympäristöhenkilö. Tai -hahmo. Kuvailisitko omin sanoin, kuka oikeastaan olet ja mistä…

– Sähköbussi.

– Mitä?

– Sähköbussi! Mikä semmone on?

– Tuota, arvatenkin bussi, joka kulkee sähköllä. Minne sinä nyt?

– Ei pysty olee. Sähkönen fiilis. Lähen kyselee.

– Älä nyt… Välkky hei, tämä on suora lähetys! Tule takaisin!
   No se nyt vaan menee. Olen kovasti pahoillani, yritän seurata parhaani mukaan. Jos te siellä Päästöttömässä päivässä ottaisitte vaikka vähän musiikkia tähän väliin. Palaan toivottavasti hetken kuluttua ja saatte vielä raportin tämän meidän oloissamme tiettävästi ainoan – sorry, pitäisi päästä, kiitos – ainoan sinisen ympäristöaktivistin kuulumisista. Ja aion myös valottaa hänen traagista menneisyyttään.
   Välkkyhän syntyi tuhansien valovuosien päässä täältä, mutta saasteet tuhosivat hänen kotiplaneettansa asuinkelvottomaksi, ja vanhemmat päättivät lähettää lapsen kapselissa kohti lähintä asuttua planeettaa. Melko huima matka yksin liikennevälineessä imeväisikäisenä. Jos nyt ovat nisäkkäitä. Jaa, siellä soi jo musiikki, menee haaskuuseen koko tämä huulien heilutus. Minne se halvatun…

– Täälläpä riittää käytäviä ja ahertavaa väkeä. On neuvotteluhuonetta ja kopiokonekoppia. Olen nyt ilmeisesti joukkoliikenteen kulisseissa. Ei tule bussissa istuessa ajatelleeksi, että aika paljon työtä tehdään  – ja monissa paikoissa – ennen kuin bussi varikolta starttaa.
   No niin, nyt taas näkyy tuttua sinistä! Voi ei. Välkky on tunkeutunut jonkun työhuoneeseen. Kalustoinsinöörin näköjään. Huoh. Mitenkähän kauan kestää ennen kuin saan houkuteltua hänet pois. Joinakin hetkinä oma ammatinvalinta vähän mietityttää. Jaa, kuuluiko tämä sinne Päästöttömään päivään? Ihan sama.

– Mitä hourit? Pantografi nousee mastoon? Kättelyaika?

– Noh, taisin vähän innostua. Nuo jutut liittyvät lataamiseen. Sähköbussi ladataan päätepysäkillä, ja sillä latauksella voi sitten ajaa taas vaikka 50 kilometriä. Eikä sähköbussi saastuta ollenkaan. Ja tosi hiljainenkin se on, varsinkin tasaisella tiellä. Itse asiassa se on niin hiljainen, että halusin siihen merkinantoäänen. Kuski voi kilistää pysäkiltä lähtiessä vähän niin kuin ratikkakuskikin tiukoissa käänteissä.

– Kilikili? Eikä sähkis päästä plöröjä ilmaan?

– Se ei edes pölläytä startatessa katupölyä ilmaan, koska pakokaasu ei sitä nostata. Ja sähkö tuotetaan pohjoismaisella vesi- ja tuulienergialla.

– Onks erikseen joku tuulijohto? Ja vesijohto?

– Ei. Katkeamatonta sähkövirtaahan verkossa kulkee, mutta me olemme hankkineet sertifikaatin, joka velvoittaa sähköyhtiön tuottamaan sähköbussin kuluttaman sähkön verran energiaa tuuli- ja vesivoimalla.

– Se on hyvä. Saaste on paha. Se tuhoaa. Niinku vaikka jonkun kotiplaneetan.

– Voi Välkky, olen pahoillani. Mitenkä me saisimme sinut piristymään… Hei, mitä sanot tästä: Entä jos tulevaisuudessa olisi mahdollista sellainen, että kaksi tai kolme sähköbussia kulkisi peräkkäin ja vain etummaisessa olisi kuski?

– Täh? Äitikin kerto satuja kotiplaneetalla. Mutta oot ihan intona? Sun työstä.

– Täytyy myöntää. Tässä pääsee luomaan kokonaista sähköbussijärjestelmää: miettimään, mille reiteille bussit tulevat; missä niiden ympäristöedut tuottavat eniten hyötyä. Esimerkiksi meluttomuus ja saasteettomuus ovat keskusta-alueella erityisen hyvä juttu.
   Ja saa olla tekemisissä tosi monien toimijoiden kanssa. Kun kuntayhtymä nyt poikkeuksellisesti hankki nämä bussit, liikennöitsijät saavat kokemusta sähköbussista ja ovat tulevaisuudessa valmiimpia hankkimaan niitä omaan kalustoonsa.
   Sitä paitsi koskaan ei ole tylsää. Tekniikka kehittyy koko ajan, ja uusia haasteita riittää.

– Ja saa juoda automaattikahvii.

– Heh. Onhan täällä näitä mukeja. Haluaisitko kahvia?

– Jännän makusta. Ja jännä sähköbussi. Tuliko se kapselissa tänne? Niinku mä.

– Tiedätkö, ensin tänne suunniteltiin johdinautoa. Helsingissä on ollut trollikoita kauan sitten, ja niiden palauttamista suunniteltiin noin seitsemän vuotta sitten. Johdinauto on myös sähköbussi: se saa virran tien yläpuolella kulkevista sähköjohdoista – niin kuin ratikat. Johdinauton liikkuminen on tietysti rajattua. Uusi reitti vaatii uudet sähköjohdot. Eikä reitiltä poiketa.

­– Jukra. Hankalaa.

– Ei se hanke sitten ottanutkaan kipinää. Seuraavaksi perustettiin eBUS-projekti. Siinä kokeiltiin erilaisia valmiita bussiratkaisuja. Mutta niissä oli kaikissa isot ja painavat akut, yön yli ladattavat. Muitakin hankaluuksia riitti, mutta suurin oli juuri tuo akkujen koko. Kivempi tietysti olisi kuljettaa matkustajia kuin akkuja.

– Heh. Hauska kalustoinsinööri. Entäs sitte?

– No tuon eBUS-projektin myötä syntyi kumminkin semmoinen kokeilualusta, jolla voitiin sitten testata monien eri valmistajien sähköbussikomponentteja. Kokeilut sujuivat itse asiassa niin hyvin, että niihin osallistuneet perustivat firman, joka valmistaa tänä päivänä näitä meidän liikenteessä olevia sähköbusseja.

– Millä planeetalla se on?

– Se on tällä planeetalla, ihan täällä Suomessa.

– Vau! Bussitehas täällä! Onks tosi? Mennään sinne!

– Oikeastaan todella hyvä idea. Mennään vain. Mutta kuule, kuka mahtaa olla tuo ovenpieleen jähmettynyt tyyppi mikrofoni kädessä? Vaikuttaa reppana vähän uupuneelta. Onko sinun kavereita?

– Kuka? Ai toi. Se on yks Päästötön päivä.

...ja hei kiitos, kalustoinsinööri Petri Saari!